Sanomalehti Karjalainen julkaisi 2.4. mielipidekirjoituksen, johon on koottu Outokummun potilasjärjestöjen kokoamaa palautetta tiimimallin toimivuudesta. Tekstin allekirjoittajina ovat Outokummun Sydänyhdistyksen, Outokummun Reumayhdistyksen, Outokummun invalidien ja Eläkeliiton Outokummun yhdistyksen edustajat.
Palaute vastaa omia kokemuksiani viime syksyltä. Potilaan yhteyshenkilöt ovat sairaanhoitajia, jotka välittävät potilaan kuvauksen oireistaan lääkärille, joka ankaran lääkäripulan vuoksi voi olla tavoittamattomissa parinkin päivän ajan.
Malli luotiin nopeuttamaan pääsyä kiireettömään hoitoon. Nyt hoitokontakti kirjataan alkaneeksi ensimmäisestä puhelinyhteydenotosta, vaikka hoitoarvioon ja hoidon alkamiseen voi kulua pari viikkoa yhteydenoton jälkeen. Tällä tilastotempulla Siun sote on kiilannut THL:n tilaston kärkisijalle. On todennäköistä, että mallin synnyttämät ongelmat eivät riitä sen purkamiseen ja vaihtoehtojen etsimiseen henkilöstön ja potilaiden tuella. Kuten ao. teksti näyttää, peruskorjaus tarvitaan.
Outokummun terveysasemalla otettiin vuonna 2020 käyttöön tiimityöskentelymalli. Tätä mallia on nyt toteutettu sen verran pitkään, että terveysaseman asiakkailla on jo siitä kokemusta. Tiimimallissa on varmasti ollut tavoitteena parantaa hoidon laatua, mutta valitettavasti jäsenemme kokevat, että asiassa on menty päinvastaiseen suuntaan.
Yhdistystemme jäsenet ovat pitkäaikaissairaita ja he kokevat, että pääsy lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle on vaikeutunut. Sairaanhoitajien aika menee puheluihin vastaamiseen ja lääkäreiden konsultaatioon, eikä potilas enää voi keskustella hoitajan kanssa kasvotusten.
Tarvitaan parempaa kartoitusta potilaiden perusvoinnista, ja varsinkin iäkkäillä ihmisillä pitää olla mahdollisuus päästä nykyistä helpommin sairaanhoitajan vastaanotolle. Monesti ikäihmisten on vaikea pukea vointiaan tai oireitaan sanoiksi puhelimessa, koska mukana on lähes aina jännitysmomentti.
Tiimimallissa potilaalle jää liikaa vastuuta oman sairauden kehittymisen seurannasta ja arvioinnista eikä siinä ole riittävästi pitkäaikaissairaiden seurantaa ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Tästä seuraa sairauksien eteneminen ja erikoissairaanhoidon tarpeen lisääntyminen ja kustannusten kasvu.
Tiimimallin kokemusten perusteella on herännyt seuraavia kysymyksiä:
Kuinka viestintä omasta voinnista onnistuu ikäihmisten kohdalla puhelimen kautta ja toisen henkilön välittämänä?
Usein iäkkäillä ihmisillä on monta sairautta yhtä aikaa, voidaanko niiden yhdessä muodostama kokonaisuus tarpeeksi selvästi todeta tiimimallin menetelmillä?
Miten pitkään lääkäri voi ottaa hoitoon kantaa potilasta näkemättä?
Selvitetäänkö omahoitajaa määrättäessä mitä perussairauksia potilaalla on ja voiko omahoitajaa vaihtaa?
Eikö lääkärin työssä ole enää mitään merkitystä potilaan ulkoisella olemuksella, joka usein kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?
Onko olemassa järjestelmää, jolla omahoitajat tarkistaisivat, onko lääkäri tietyn ajan sisällä vastannut kysymykseen, jonka hoitaja potilaan puolesta tekee? Potilailla on kokemuksia, että on kulunut monta päivää ilman, että he saavat tiedon lääkärin vastauksesta.
Asia on edennyt vasta, kun he ovat itse kysyneet, onko asia unohtunut.
Kun lääkäri soittaa potilaalle, niin potilas ei tunnista numeroa eivätkä varsinkaan iäkkäät potilaat nykyään uskalla vastata tuntemattomaan numeroon. Lääkäri voi tavoitella potilasta puhelimitse monta kertaa.
Seuraavaksi potilas soittaa omahoitajalle selvittääkseen asiaa ja taas terveydenhuollon resurssit kuormittuvat hiukan lisää.
Olisiko mahdollista jo ensimmäisen soittokerran jälkeen lähettää potilaalle tekstiviesti, että lääkäri on yrittänyt tavoittaa?
Silloin potilas uskaltaa vastata puheluun, kun lääkäri soittaa uudestaan. Tekstiviestimalleja on mahdollista tallentaa ja silloin niiden lähettäminen vie todennäköisesti vähemmän aikaa kuin se, että potilaalle soitetaan useita kertoja.
Toivomme, että saamme Siun sotelta vastauksia edellä esitettyihin asioihin.