Laatusertifikaatti kilpailuvalttina

Keskisuomalaisen kotimaan osastossa kerrotaan (10.2.) mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asumisyksiköstä, joka on hankkinut Qalitor Oy:n laatusertifikaatin. Hoitokodin taustayhteisön toiminnanjohtaja toteaa: "Meille tulee asukkaita eri puolilta maata. Kun kuntien talous kiristyy, hoitopaikkojen välinen kilpailu kovenee. Sertifikaatin hankkiminen on tapamme vastata tähän haasteeseen."
Laatutyötä tehdään tällä hetkellä joka puolella. Myös julkiset toimijat kokoavat laatukäsikirjoja. Ehkä ne ovat kilpailuvaltti tulevaisuudessa, kun erilaisten palvelujen osto ja myynti laajenevat paikallisten rajojen yli, ja "potilas voi valita hoitopaikkansa" mistä terveydenhuollon yksiköstä haluaa.
"Laatukäsikirjassa käymme läpi muun muassa kaikki hoitokodin toiminnot ja palvelut, arvot, johtamisjärjestelmän, työskentelymuodot, työntekijöiden vastuualueet, asiakasryhmät sekä toimintaa ohjaavat lait ja asetukset." Johdon ja henkilökunnan käytössä on näin työväline, joka varmistaa tiedon kulkevan asapuolisesti kaikille." toiminnanjohtaja jatkaa. "Laaukäsikirja selkeyttää työntekijöiden omaa työnkuvaa sekä toimii ohjenuorana ja perehdyttämisvälineenä. On hyvä, kun kaikki fatkat ovat paperilla..."
Olen viime aikoina yhä enemmän huolestunut ilmiöstä, jota olen alkanut nimittää hoidon virtualisoitumiseksi. Perehdyin jokin aika sitten saumattoman palveluketjun kehittämistyöhön. Kaikki lukemani dokumentit, joita eri ministeriöiden työryhmät ovat asiasta julkaisseet tämän vuosituhannen puolella, tarkastelivat "avoimia rajapintoja" ja "saumattomia palveluketjuja" tietohallinnollisena ongelmana. Tärkein asia näytti olevan se, että virtuaalinen potilas päivittyy verkkoon jokaisen todellisen kohtaamisen yhteydessä. Muistan jokin aikaa sitten julkaistun raportin maininnan, että lääkärien työstä jo 40 % menee näiden virtuaalipotilaiden hoitoon.
Hahmotan laatukäsikirjatyön varsin samanlaisena, palveluyksiköiden toiminnan virtuaalisena olemassaolona. Laatustandardin säilyminen edellyttää, että palveluyksikön henkilökunta arvioi omaa toimintaansa sen normistoa vasten. Sertifikaatin myöntäjä auditoi yksikköjä säännöllisesti.
Artikkelissa todetaan, että valvonnan yksityistyminen on osaksi seurausta siitä, että julkisen valvonnan resursseja (ent. läänien sosiaali- ja terveysosastot) on jatkuvasti vähennetty.
Palvelumarkkinoille kehittyy siten vähitellen tilanne, jossa yksityiset palvelutuottajat ostavat yksityisiltä sertifiointituottajilta laatutodistuksia. Olisi erityisen tärkeää, että julkinen valvontaviranomainen ryhtyisi valvomaan näiden firmojen laadunvalvontakäytäntöjä. Rajoittuuko sertifikaatin uusiminen siihen, että laadunvalvontayritys tekee vuosittaisen auditoinnin palveluyksikössä ja arvioi toimintojen toteutumista virtuaalisen ideaaliorganisaation näkökulmasta. Hyvä niin, jos arviointikäytäntöön sisältyy henkilökunnan haastattelujen ohella potilaiden haastatteluja, heidän saamansa hoidon tuloksellisuuden arviointeja, palveluyksikön toimintojen osallistuvaa havainnointia ja henkilökunnan hoidollisen osaamisen näyttökokeita.
Huoleni on kuitenkin, että näin kattavaa näyttöä toiminnan laadusta kokoava sertifiointifirma katoaisi markkinoilta varsin nopeasti. Kun laadusta ja sen valvonnasta on tullut ostettava ja myytävä tuote, sitä alkavat säädellä samat markkinalait kuin tavarantuotantoa ylipäänsä. Palvelun on oltava kustannustehokasta.

Syötkö masennuslääkettä lumeeksi?

Helsingin Sanomat uutisoi 8.1. Journal of American Medical Association-lehdessä vastikään julkaistun tutkimuksen SSRI-lääkkeiden tehosta. Tutkimuksessa analysoitiin uudelleen vuosien 1980 ja 2009 välillä julkaistujen satunnaistettujen kliinisten lääkekokeiden aineistoja. Tutkijat saivat käyttöönsä 6 tutkimuksen (718 potilaan) aineistot. Mukaan otettujen tutkimusten pieni määrä johtui aineistolle asetetuista vaatimuksista. Kolmenkymmenen vuoden aikana on tehty satoja satunnaistettuja lääkekokeita. Voi miettiä, ovatko lääketehtaat olleet halukkaita luovuttamaan omia aineistojaan vertailuun. Myös analyysissa edellytetyn mittarin (Hamilton Depression Rating Scale) edellyttäminen on karsinut tutkimuksia.
HRSD on arviointimenetelmä, jossa lievän ja keskivaikean masennuksen pistemäärä on 12-24. Potilaat, jotka saavat yli 25 pisteen arvion luokitellaan vakavasti masentuneiksi. Tutkimuksessa todettiin, että potilaat, joiden depression alkuarviointi oli pienempi kuin 23 eivät hyötyneet lääkityksestä lumeryhmän potilaita enemmän. Kannattaa muistaa, että myös lumeryhmän potilaat on valittu satunnaistamalla masennusoireilusta kärsiviä ihmisiä. Syömällä lumelääkettä tämä ryhmä hyötyi lääkityksestä siis suunnilleen saman verran kuin SSRI-lääkettä (Paxil) käyttänyt ryhmä. Vain alkuarviossa yli 25 HDRS-pistettä saaneet potilaat hyötyivät hoidostaan selvästi enemmän kuin lumeryhmän potilaat.
Tutkimus on rajoituksistaan huolimatta kiinnostava. Duodecim heinäkuussa 2009 päivitetyssä depression käypä hoito suosituksessa todetaan, että keskivaikeassa depressiossa masennuslääkehoito on yleensä tarpeen ja että lievässäkin masennustilassa masennuslääkehoito on aiheellinen. Psykoterapiaa voidaan näissä tapauksissa myös käyttää lääkehoidon rinnalla tai asemesta. Suositus on viiden olemassaolovuotensa aikana ollut varsin vaikuttava. Helsingin Sanomien uutisen mukaan vuonna 2005 masennuslääkkeiden Kela-korvauksia sai 328 000 ihmistä. Vuonna 2008 heitä oli jo yli 408 000. On todennäköistä, että suurin osa tästä ryhmästä kuuuluu tutkimuksen tarkoittamaan lievien- ja keskivaikeiden masennuspotilaiden ryhmään. On kiinnostava seurata, millainen lääketehtaiden ja terveyspalvelujen tuottajien reaktio artikkeliin tulee olemaan.