Hallituksen kieltäytyminen notifioimasta
EU:n komissiolle sote-lainsäädäntöesitystään alkaa vaikuttaa
tarkoitukselliselta menettelyltä, joka muuttaa maamme
terveydenhuoltojärjestelmän markkinavetoiseksi demokraattisen päätöksenteon
ulottumattomissa.
Eduskunnassa käydyissä julkisissa
keskusteluissa hallituksen edustajat käyttävät lisääntyvästi markkinasanastoa
puolustaessaan valinnanvapauslakia. Tavoite saattaa terveydenhuolto
markkinalähtöiseksi on melko suoraan ilmaistu myös hallituksen esityksen perusteluissa
(HE 16/2018): ”Pyrkimyksenä on luoda dynaaminen toimintaympäristö, joka
kannustaa eri toimijoita innovatiivisuuteen ja palvelujen jatkuvaan
kehittämiseen maakunnan asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi.
Asiakkaan valinnanvapauden laajentaminen, tuottajaverkon moninaisuus ja
kilpailullisten elementtien hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa, ovat
keskeisiä keinoja valinnanvapausuudistuksen päätavoitteiden toteuttamiseksi.”
Aiemman valinnanvapausesityksen pakkoyhtiöittäminen peruttiin perustuslaillisista syistä, mutta hallitus ei ole luopunut bisnesvetoisen palvelujärjestelmän ideastaan. Perusteluissa todetaan, että
”suoran valinnan palveluja tuottaisivat maakunnan liikelaitoksen sosiaali- ja
terveyskeskukset ja suunhoidon yksiköt sekä yksityiset palveluntuottajat.
Maakunta voisi myös perustaa yhtiön tuottamaan suoran valinnan palveluja.”
Maakuntien liikelaitokset ovat hallituksen näennäinen myönnytys, sillä lakiesitys sallii perustelun mukaan myös yhtiömuotoisen ratkaisun. Kieltäytyminen notifioimisesta on nyt oivallinen keino, jolla poliittisen pakkoyhtiöittämisen asemesta pakko saadaan toteutumaan oikeusmenettelyllä. Maakunnan liikelaitoksilla ei ole yksityisten tuottajien liiketoimintariskiä. On jokseenkin varmaa, että lain voimaantulon jälkeen joku yksityinen palvelutuottaja tekee piilotettua valtiontukea koskevan valituksen suomalaisessa oikeusistuimessa tai kantelun EU-komissiolle. Silloin Suomi joutuu yhtiöittämään maakuntien sotekeskukset EU:n määräyksellä.
Maakuntien liikelaitokset ovat hallituksen näennäinen myönnytys, sillä lakiesitys sallii perustelun mukaan myös yhtiömuotoisen ratkaisun. Kieltäytyminen notifioimisesta on nyt oivallinen keino, jolla poliittisen pakkoyhtiöittämisen asemesta pakko saadaan toteutumaan oikeusmenettelyllä. Maakunnan liikelaitoksilla ei ole yksityisten tuottajien liiketoimintariskiä. On jokseenkin varmaa, että lain voimaantulon jälkeen joku yksityinen palvelutuottaja tekee piilotettua valtiontukea koskevan valituksen suomalaisessa oikeusistuimessa tai kantelun EU-komissiolle. Silloin Suomi joutuu yhtiöittämään maakuntien sotekeskukset EU:n määräyksellä.
Vuonna 2007 EU:n komissio päätti, että
Tieliikelaitos Destian verovapaus ja konkurssisuoja olivat kiellettyä
valtiontukea (komission päätös (2008/765/EY), minkä seurauksena Destiasta tuli
osakeyhtiö. Vuonna 2014 valtio myi koko osakekannan sijoitusyhtiö Ahlström
Capitalille. Yhtiö kuvaa sijoittamisen filosofiaansa verkkosivuillaan:
”Omistajana Ahlström Capital takaa, että omistamiamme portfolioyhtiöitä
kehitetään kestävästi hyvällä johdolla ja hyvää hallintotapaa noudattaen.
Kasvatamme omistamiemme yritysten arvoa osallistumalla niiden kehittämiseen
aktiivisen hallitustyöskentelyn ja strategiatyön kautta ja myös fuusioiden ja
yritysostojen avulla.”
Destian kehitys valtiollisesta
infrastruktuurin ylläpitäjästä omistajilleen arvoa kasvattavaksi
liiketoiminnaksi on tiennäyttäjä nyt käsittelyssä olevissa sotelaeissa.
Ihmettelen, jos eduskunta uskaltaa ottaa tällaisen riskin.